IQ Boost: aivovisa

IQ Boost: aivovisa on peli, joka yrittää tehdä ajatteluharjoittelusta helposti lähestyttävän päivittäisen tavan. Minulle sen kiinnostavin puoli ei ole lupaus paremmasta älykkyydestä, vaan tapa, jolla lyhyet pulmat houkuttelevat pysähtymään hetkeksi ja ratkaisemaan yhden tehtävän kerrallaan. Se sopii erityisesti tilanteisiin, joissa haluan käyttää muutaman vapaan minuutin johonkin aktiivisempaan kuin päämäärättömään selaamiseen.

Peli kuuluu älypelien kategoriaan, ja Brightika, Inc. on sen kehittäjä. Se on ladattavissa ilmaiseksi, sen ikäraja on PEGI 3 ja Android-laitteelta vaaditaan vähintään versio 7.0. Kokonaisuus on saanut keskimäärin 4,1 tähteä noin 423 tuhannen arvion perusteella, ja asennuksia on kertynyt yli 10 miljoonaa. Nämä luvut kertovat ennen kaikkea siitä, että kyseessä ei ole pieni kokeilu, vaan monenlaiseen arkiseen käyttöön päätynyt peli.

Yksi kyky ratkaisee: ajattelun haastaminen lyhyissä tehtävissä

IQ Boost: aivovisa keskittyy ajatukseen, että aivoja voi haastaa pienillä visoilla ja päättelytehtävillä ilman pitkää pelisessiota. Käytännössä tämä tekee pelistä lähempänä kevyttä päivittäistä harjoittelua kuin perinteistä tarinallista peliä. En avaa sitä saadakseni hahmoa kehittymään tai edetäkseni laajassa maailmassa, vaan siksi, että haluan ratkaista nopeasti jonkin ongelman.

Parasta on tehtävien matala aloituskynnys. Kun aikaa on vähän, monimutkainen peli tuntuu helposti liian raskaalta. Tässä ajatus on päinvastainen: käynnistän sovelluksen, keskityn annettuun pulmaan ja suljen sen, kun huomio alkaa siirtyä muualle. Tällainen käyttö tekee siitä sopivan esimerkiksi aamun ensimmäiseksi virikkeeksi tai lyhyeksi tauoksi työpäivän aikana.

On kuitenkin tärkeää ymmärtää, mitä peli voi ja ei voi tarjota. Se voi harjoittaa keskittymistä, päättelyä ja ongelman lähestymistä pelin omien tehtävien kautta, mutta yksittäinen onnistuminen ei ole yleispätevä mittaus ihmisen älykkyydestä. Minulle se toimii parhaiten ajattelupelinä, ei testinä, jonka tulosta pitäisi ottaa henkilökohtaisena arviona omista kyvyistä.

Ensimmäiset tavoitteet syntyvät pienistä onnistumisista

Kun avaan tämän pelin ensimmäistä kertaa, en kaipaa pitkää opastusta tai monimutkaista suunnitelmaa. Lyhyen pulman ratkaiseminen antaa heti konkreettisen tavoitteen: ymmärrä tehtävän idea, kokeile ratkaisua ja päätä, kannattaako jatkaa. Tällainen aloitus sopii hyvin pelaajalle, joka ei halua opetella ensin pelin sisäistä maailmaa tai kerätä välineitä ennen kuin pääsee itse tekemiseen.

Alun onnistumiset voivat kuitenkin luoda väärän odotuksen siitä, että kaikki myöhemmät tehtävät tuntuvat yhtä helpoilta. Minusta on parempi suhtautua niihin kokeiluina kuin suorana etenemisreittinä. Jos ratkaisu ei avaudu heti, tehtävän äärelle voi jäädä hetkeksi ja tarkastella ehtoja uudelleen; jos taas päivä on kiireinen, yhden pulman jälkeen voi sulkea pelin hyvillä mielin. Hyvä tavoite ei ole mahdollisimman pitkä peliputki vaan tarkka huomio yhden tehtävän ajan.

Unlockien ja palkintojen varaan etenemistään kaipaavalle pelaajalle tämä lähtökohta voi tuntua niukalta. Pelin vetovoima rakentuu enemmän itse ratkaisemisesta kuin siitä, että jokainen hetki lupaisi uuden suuren avauksen. Siksi suosittelen sitä erityisesti ihmiselle, jolle pieni oivallus on itsessään palkitseva. Jos taas tarvitsen näkyvän kokoelman, tarinan tai laajoja avattavia alueita motivoituakseni, perinteinen seikkailupeli tarjoaa todennäköisesti vahvemman syyn palata.

Miksi lyhyt pulma voi olla hyödyllinen

Arjessa suurin hyöty syntyy siitä, että peli pakottaa vaihtamaan passiivisesta kuluttamisesta aktiiviseen tekemiseen. Videon katsominen tai uutisvirran selaaminen ei vaadi minulta samanlaista päätöksentekoa kuin vaihtoehtojen vertaileminen ja ratkaisun perusteleminen. Vaikka harjoitus on pieni, huomaan eron erityisesti silloin, kun käytän peliä tauolla ja palaan sen jälkeen takaisin tehtävään, joka vaatii rauhallista keskittymistä.

Toinen kiinnostava puoli on virheiden käsittely. Älypelissä väärä vastaus ei yleensä merkitse pitkän pelin menettämistä, vaan antaa mahdollisuuden tarkastella omaa ajattelutapaa uudelleen. Siksi suosittelen olemaan arvaamatta liian nopeasti. Kun pysähdyn miettimään, mikä tehtävässä oikeastaan muuttuu ja mikä pysyy samana, saan harjoituksesta enemmän irti kuin yrittämällä vain kerätä oikeita vastauksia.

Tämä on myös hyvä tapa käyttää peliä yhdessä toisen ihmisen kanssa. Jos pulma tuntuu epäselvältä, voin näyttää sen ystävälle tai perheenjäsenelle ja verrata, miten lähestymme ongelmaa. Silloin pelin arvo ei rajoitu omaan tulokseen, vaan siitä tulee keskustelun käynnistäjä. Pienelle lapselle sisältö on ikärajansa vuoksi helposti lähestyttävää, mutta aikuisen kannattaa silti pitää odotukset realistisina: kyse on kevyestä viihteestä ja harjoittelusta, ei koulutuksesta.

Edistymisen huomaa tavasta ajatella, ei vain vastauksesta

Minulle hyödyllisin edistymisen merkki ei ole yksittäinen onnistuminen vaan se, miten lähestyn seuraavaa pulmaa. Jos alan lukea tehtävänannon huolellisemmin, vertailen vaihtoehtoja ennen napauttamista ja huomaan omat kiireiset oletukseni, harjoituksesta on jo ollut jotain iloa. Tällainen pieni muutos ei todista yleistä taitojen kasvua, mutta se tekee itse pelaamisesta harkitumpaa ja vähemmän satunnaista.

Kannattaa myös huomata, millaiset tehtävät tuntuvat luontevilta ja mitkä vaativat enemmän aikaa. Tämä auttaa tekemään pelistä mielekkäämmän taukorutiinin: jos olen väsynyt, voin pelata vain silloin, kun tehtävän lukeminen ei tunnu vaivalloiselta; jos olen virkeä, voin antaa itselleni enemmän aikaa yrittää. En mittaisi onnistumista sillä, kuinka nopeasti ratkaisu löytyy, sillä kiirehtiminen saattaa muuttaa päättelyhaasteen pelkäksi arvailuksi.

Tähän liittyy yksi käytännöllinen tapa: ennen vastaamista nimeän itselleni, mitä olen tehtävässä vertailemassa. Se voi olla järjestys, kuvio tai jokin toistuva suhde. Kun olen tunnistanut mahdollisen säännön, tarkistan vielä, sopiiko se kaikkiin vaihtoehtoihin enkä vain ensimmäiseen esimerkkiin. Tämä on pieni oma rutiini, ei erillinen pelitoiminto, mutta se auttaa saamaan lyhyestä haasteesta enemmän irti kuin nopea vastaus ja välitön siirtyminen eteenpäin.

Näin käytän sitä käytännössä

Oma toimivin tapani on pelata yksi lyhyt jakso silloin, kun tiedän pystyväni keskittymään edes hetken. En avaa sitä samalla kun teen jotain muuta, koska silloin huomaan lukevani tehtävän liian nopeasti ja vastaavani ensimmäisen mieleen tulevan vaihtoehdon perusteella. Puhelimen ilmoitukset, kiire ja taustalla pyörivä video vievät helposti huomion, joten rauhallinen hetki tekee kokemuksesta selvästi paremman.

Hyvä niksi on sanoittaa tehtävä itselle ennen vastaamista. Jos kyse on järjestyksestä, vertailen vaihtoehtoja yksi kerrallaan. Jos siinä on muistamista, en yritä painaa kaikkea mieleen yhtä aikaa, vaan muodostan yksinkertaisen yhteyden asioiden välille. Näin peli muuttuu sattumanvaraisesta naputtelusta pieneksi ajattelurutiiniksi. Tämä lähestymistapa on hyödyllinen etenkin silloin, kun ensimmäiset tehtävät tuntuvat helpoilta ja tekee mieli edetä huolimattomasti.

En myöskään käyttäisi tulosta päivän tärkeimpänä mittarina. Väsymys, kiire ja keskeytykset vaikuttavat siihen, miten vastaan. Jos ratkaisen saman tyyppisiä pulmia useita kertoja, opin helposti pelin logiikkaa, mutta se ei välttämättä tarkoita, että suoriutuisin yhtä hyvin täysin erilaisessa ongelmassa. Siksi pidän kiinnostavampana omaa keskittymisprosessiani kuin pistemäärän jatkuvaa jahtaamista.

Paras arkinen käyttötapa

Selkein käyttötapa on lyhyt työ- tai opiskelutauko. Kuvittelen tilanteen, jossa olen saanut raportin tai lukutehtävän valmiiksi, mutta seuraavaan asiaan siirtyminen ei vielä onnistu. Muutaman minuutin ajatteluhaaste voi toimia rajana kahden tehtävän välillä: se vaatii huomioni, mutta ei sido loppupäivää. Sen jälkeen palaan työhön virkeämmin kuin jos olisin avannut loputtoman videosyötteen.

Sama toimii matkalla, kun odotan bussia tai junaa. Peli on tällöin parempi vaihtoehto kuin pitkäkestoinen peli silloin, kun en tiedä, kuinka paljon aikaa minulla on. Jos kulkuväline saapuu nopeasti, voin lopettaa ilman että olen jättänyt tarinaa tai monimutkaista kierrosta kesken. Tämä tekee lyhyistä tehtävistä käytännöllisiä ihmiselle, joka haluaa viihdettä mutta ei halua sitoutua pitkiin sessioihin.

Perheen kanssa käytettynä peli voi tarjota kevyen tavan vertailla erilaisia ratkaisutapoja. Aikuinen voi antaa lapselle aikaa perustella vastauksensa sen sijaan, että kertoo oikean vaihtoehdon heti. Tällöin huomio siirtyy tuloksesta ajatteluun. En silti pitäisi sitä varsinaisena opetusvälineenä, jos tavoitteena on harjoitella tiettyä kouluaineen sisältöä, sillä älypelin tehtävät eivät korvaa opettajan ohjausta tai järjestelmällistä opiskelua.

Myös iltakäytössä kannattaa olla tarkkana. Jos lyhyt pulma auttaa irrottautumaan kiireisestä päivästä, se voi olla sopiva rauhallinen välitekeminen. Jos taas huomaan yrittäväni jatkuvasti päihittää aiemman tuloksen, käyttö muuttuu helposti uudeksi ruutuajan muodoksi. Minulle raja kulkee siinä, suljenko pelin tyytyväisenä yhden harjoituksen jälkeen vai jatkanko vain siksi, että edellinen vastaus jäi harmittamaan.

Vaikeustason nousu ja sopiva pelitahti

Älypulmissa vaikeus tuntuu usein henkilökohtaiselta: yksi tehtävä ratkeaa heti, kun taas toinen jumittaa, vaikka ne näyttäisivät ensi silmäyksellä yhtä yksinkertaisilta. Siksi en arvioi pelin vaikeuskäyrää vain sen perusteella, kuinka monta vastausta saan oikein. Olennaista on, tuntuuko haaste sellaiselta, että voin kokeilla uutta lähestymistapaa, vai sellaiselta, että joudun arvaamaan ilman ymmärrystä.

Kun tehtävä ei avaudu, lyhyt tauko on usein hyödyllisempi kuin saman ajatuksen toistaminen. Suljen näkymän hetkeksi tai siirryn muuhun tekemiseen ja palaan myöhemmin, jos vielä huvittaa. Tämä tekee pelaamisesta vähemmän turhauttavaa eikä muuta sitä pakolliseksi suoritukseksi. Jos peli tuntuu toistuvasti liian helpolta, sen satunnainen käyttö voi silti toimia, mutta syvempää haastetta hakevalle erikoistuneempi logiikkapeli on parempi valinta.

Tahti kannattaa sovittaa päivän energiaan. Aamulla voin käyttää pulmaa nopeana herättelynä, mutta väsyneenä sama tehtävä saattaa tuntua tarpeettoman työläältä. En pidä tätä varsinaisena puutteena, vaan muistutuksena siitä, että kevyenkin ajattelupelin nautittavuus riippuu keskittymisestä. Peli toimii parhaiten silloin, kun sen avaa omasta halusta eikä siksi, että tuntuu olevan pakko ylläpitää putkea tai suorittaa tietty määrä tehtäviä.

Missä peli joutuu tekemään kompromisseja

Ilmaisuus helpottaa kokeilemista, mutta sovelluksen yhteydessä on sovelluksen sisäisiä ostoja, joiden hintahaarukka on 1,09–10,99 euroa Playn kautta veloitettuna. Tämä ei estä aloittamista, mutta vaikuttaa siihen, miten maksuttomana kokemuksen itse koen. Jos haluan käyttää peliä huolettomasti lapsen kanssa, tarkistan laitteen ostorajoitukset etukäteen. Se on pieni valmistelu, mutta säästää ikävältä yllätykseltä.

Toinen kompromissi liittyy tehtävien luonteeseen. Älypelit voivat tuntua oivaltavilta, mutta niiden ratkaisutapa on usein pelin rajaama. Kun opin, millaista vastausta tehtävä odottaa, haaste voi tuntua vähemmän uudelta. Tämä ei tee pelistä huonoa, mutta tarkoittaa, että pitkäaikainen kiinnostus riippuu siitä, kuinka paljon vaihtelua ja sopivan vaikeita pulmia omaan käyttöön osuu.

Jos etsit syvällistä logiikkapeliä, shakkiharjoittelua tai matematiikan järjestelmällistä opiskelua, tämä ei olisi ensimmäinen valintani. Erillinen pulmapeli voi tarjota monimutkaisempia kokonaisuuksia, ja oppimissovellus voi selittää virheet perusteellisemmin. IQ Boost: aivovisa on vahvemmillaan silloin, kun haluan helposti käynnistyvän, kevyen haasteen enkä pitkää oppimiskurssia.

Myös kilpailullisuudesta kiinnostunut pelaaja voi kaivata enemmän rakennetta. Jos minulle tärkeintä on verrata tuloksia ystäviin, rakentaa strategiaa tai kehittää yhtä taitoa kuukausien ajan, tavallinen älypeli tai lautapeli voi antaa selkeämmän tavoitteen. Tämän pelin vahvuus ei ole syvässä järjestelmässä, vaan siinä, että se tekee ajattelutehtävään tarttumisesta vaivatonta.

Kenelle ajatteluhaasteesta on eniten hyötyä

Suosittelen peliä ihmiselle, joka haluaa vähentää täysin passiivista puhelimen käyttöä mutta ei kaipaa raskasta harrastusta. Se sopii myös aloittelijalle, joka vierastaa monimutkaisia käyttöliittymiä ja haluaa kokeilla älypelejä ilman maksullista sitoutumista heti alussa. PEGI 3 -ikäraja tekee siitä perheystävällisen lähtökohdan, vaikka aikuinen vastaa edelleen siitä, miten lapsi käyttää puhelinta ja miten mahdolliset ostot on suojattu.

Opiskelija voi käyttää sitä lyhyenä taukona, kunhan peli ei ala korvata varsinaista lukemista. Työikäiselle se tarjoaa pienen siirtymärituaalin kokousten tai tehtävien väliin. Ikääntyneelle käyttäjälle sen yksinkertainen idea voi olla kiinnostava, jos hän pitää visoista ja haluaa kokeilla uusia pulmia. Kaikissa näissä tapauksissa hyöty syntyy säännöllisestä, kohtuullisesta käytöstä eikä siitä, että tehtäviä ratkaistaan mahdollisimman paljon yhdellä kertaa.

Sen sijaan jättäisin tämän väliin, jos haen täysin mainoksetonta tai maksuttomasti rajatonta pelikokemusta, jos sovelluksen sisäiset ostot tuntuvat epämukavilta tai jos haluan tarkasti perustellun analyysin omista kyvyistäni. Samoin henkilölle, joka kyllästyy nopeasti lyhyisiin visoihin, tämä ei välttämättä tarjoa tarpeeksi syvyyttä. Silloin kannattaa valita yksi laajempi logiikkapeli tai harrastus, jossa eteneminen tuntuu henkilökohtaisemmalta.

Nykyinen versio on 0.1.982, ja peli toimii Androidissa versiosta 7.0 alkaen. Käytännössä tämä tekee kokeilusta helpon myös sellaisella laitteella, joka ei ole aivan uusi. En kuitenkaan valitsisi puhelinta pelkästään tämän sovelluksen vuoksi, vaan arvioisin samalla, tuntuuko laitteen näyttö mukavalta lukea ja ratkaista tehtäviä. Älypeli menettää nopeasti viehätyksensä, jos käyttö on hidasta tai pienellä ruudulla epämukavaa.

Vertailu tavallisiin vaihtoehtoihin

Perinteiseen tietovisaan verrattuna IQ Boost: aivovisa vaikuttaa minulle enemmän ajattelun harjoitukselta kuin tietojen muistamiselta. Jos haluan testata historiaa, maantiedettä tai ajankohtaisia aiheita, erillinen tietovisasovellus on luontevampi. Jos taas haluan tarkastella kuvioita, järjestystä tai päättelyä, tämäntyyppinen peli osuu paremmin tavoitteeseeni.

Ristikoihin ja sudokuun verrattuna etuna on nopea aloittaminen. Ristikko voi tarjota syvempää uppoutumista, mutta sen ratkaiseminen vaatii usein enemmän aikaa ja kärsivällisyyttä. Sudoku puolestaan antaa selkeän, yhdenlaisen logiikkahaasteen. IQ Boost: aivovisa on vaihtelevampi lähestymistapa, mutta juuri siksi sen yksittäiset tehtävät eivät välttämättä tarjoa samanlaista pitkäjänteistä syvyyttä.

Perinteiseen mobiilipeliin verrattuna tässä on vähemmän tarvetta muistaa juonta, resursseja tai pelimekaniikkojen yhdistelmiä. Se on hyvä asia, jos haluan vain pienen tauon. Haittapuolena on, että tunne pitkästä etenemisestä voi jäädä vähäiseksi. Minulle valinta riippuu päivästä: kiireisenä päivänä otan lyhyen pulman, rauhallisena iltana valitsen mieluummin pelin, joka palkitsee pidemmän keskittymisen.

Paluu peliin ilman suorituspainetta

Lyhyisiin tehtäviin perustuva peli voi houkutella palaamaan, koska sen avaaminen ei vaadi valmistautumista. Tämä on samalla sen selkein tapa ylläpitää pelaamista ja mahdollinen kitkan lähde: kun tehtävä on aina helposti saatavilla, tauko voi venyä huomaamatta useammaksi yritykseksi. Itse pidän rajana sitä, että päätän ennen avaamista, haenko yhden ajatustauon vai haluanko oikeasti jatkaa pelaamista.

En rakentaisi käyttöä sen varaan, että jokaisesta päivästä täytyy tehdä suoritus. Jos sovellus jää muutamaksi päiväksi sivuun, sen arvo ei katoa; voin palata siihen silloin, kun kaipaan lyhyttä päättelytehtävää. Tämä sopii paremmin omiin rutiineihini kuin tiukka harjoitusaikataulu. Samalla vältän sen, että peli alkaisi tuntua velvollisuudelta eikä pieneltä vapaa-ajan valinnalta.

Jatkamispäätös riippuu myös siitä, mistä saan motivaatiota. Jos minua kiinnostaa ratkaisemisen prosessi, lyhyet pulmat riittävät hyvin. Jos taas tarvitsen näkyvää etenemispolkua, jatkuvasti avautuvia tavoitteita tai vahvaa kilpailua, pelin kevyt rakenne ei välttämättä kanna pitkälle. Silloin valitsisin pelin, jonka edistyminen on selkeämmin sidottu pidempään harjoitteluun, enkä yrittäisi pakottaa tätä tekemään samaa työtä.

Oma suositukseni ennen lataamista

Kannattaa aloittaa ilman tavoitetta todistaa omaa älykkyyttä. Pelaa muutama tehtävä rauhassa ja kiinnitä huomiota siihen, tuntuuko ajatteluprosessi kiinnostavalta. Jos huomaat etsiväsi ratkaisuja huolellisemmin ja käyttäväsi tauot mielekkäämmin, peli on löytänyt paikkansa. Jos taas vastaat kiireessä, ärsyynnyt tehtävien tyylistä tai alat ajatella vain tulosta, sen käyttöarvo jää pieneksi.

Rahankäytön kannalta pidän järkevänä kokeilla ensin ilmaista käyttöä ja päättää vasta sen jälkeen, onko mahdollinen osto sinulle perusteltu. Koska sovelluksen sisäiset ostot ovat mukana, ostorajoitukset kannattaa säätää erityisesti jaetulla laitteella. Näin sovelluksen kevyt luonne säilyy, eikä lyhyestä taukopelistä tule vahingossa hallitsematon kuluerä.

Jos pelaat lapsen kanssa, kannattaa myös sopia etukäteen, miten tehtäviä käsitellään: ensin annetaan aikaa miettiä, sitten keskustellaan ratkaisusta. Näin peli ei muutu nopeuskilpailuksi, jossa aikuinen vastaa ensimmäisenä, vaan yhteiseksi pulmaksi. Yksin pelaavalle sama periaate toimii toisella tavalla: voin pysähtyä perustelemaan vastauksen itselleni ennen napauttamista. Tämä tekee myös helpommaksi huomata, ratkaisenko tehtävän oikeasti vai arvaanko vain.

Ennen kuin valitsen tämän muun älypelin sijaan, kysyn itseltäni, haluanko nopean tehtävän vai pitkän projektin. Jos haluan yhden keskittymistä vaativan tauon ilman tarinaa tai harjoittelukurssia, tämä on luonteva kokeilu. Jos odotan perusteellisia selityksiä virheistä, tavoitteellista taitovalmennusta tai vahvaa etenemisen tunnetta, etsin mieluummin niihin keskittyvän vaihtoehdon. Näin odotukset pysyvät sopivina eikä kevyeltä peliltä vaadi sellaista, mihin se ei ole omimmillaan.

Kokonaisuutena pidän IQ Boost: aivovisaa onnistuneena matalan kynnyksen älypelinä. Sen vahvin puoli on kyky muuttaa pieni joutohetki aktiiviseksi ajatteluksi ilman pitkää valmistelua. Sen heikkous on samaan aikaan siinä, ettei se yksinään tarjoa syvällistä oppimista tai kaikille pitkäkestoista haastetta. Kun käytän sitä lyhyinä, tietoisina harjoituksina enkä älykkyyden mittarina, se on mielestäni hyvä valinta kevyttä päättelyä etsivälle Android-käyttäjälle.